Otsikkohan siis meinaa, että kuuntelen Viikatetta. Raahen kirjastolaitos ei enää hangoitellut minua vastaan ja sain viimein kirjastokortin. Lainasin siis Viikatteen kirjastosta. Perimmäinen syy, miksi olen niin ahkerasti vieraillut Raahen ja Pattijoen kirjastoissa viime aikoina (kolmesti viikon sisään, kaksi turhaa reissua) on se, että halusin tuon yhen Ranskan matkaoppaan lainaan. Menin viime tiistaina hakemaan sitä Raahen kirjastosta. Sieltä se kirja oli mystisesti kadonnut. Tietokoneiden mukaan sen olisi pitänyt olla siellä. Mutta ei se kirjastotätikään sitä löytänyt. Hukka olis varmaan jännä paikka nähä, se on varmaan täynnä roinaa. Vaan missä se hukka lienee... No mutta minäpä pyöräilin sitten torstaina vesisateessa Pattijoen kirjastoon. Sieltä se kirja löytyi (jouduin kyllä kysymään kirjastotätiltä, koska en osannut omin avuin löytää sitä). Mutta: en saanut sitä lainattua. Koska minulla ei ollut kirjastokorttia eikä se täti voinut tehä sellasta, koska siellä oli nettiyhteydet poikki. Pyöräilin vesisateessa takaisin tyhjin käsin. Äsken kävin taas kirjastossa ja nyt kaikki onnistui. Sain matkaoppaani ja Viikatteeni, jota yritin viime kerralla hieman piilotella (no en ees oikeesti kovin paljon, kunhan vaan pistin alimmaiseksi levypinossa), ettei sitä kukaan muu veis tässä välissä. Ja poljin kotiin, mutta valitettavasti ei satanut.

Vapun aaton aattona käytiin kattomassa Viikatetta livenä. Se keikka oli ihan saakelin pitkä. Kesti yli puolitoista tuntia (ensin meinasin kirjoittaa viikkoa, sitten vuotta...ei kai sentäs niin kauaa..?), vaikka ootettiin ehkä kolmen vartin keikkaa. Ko mainoksessa luki, että Viikate alottaa ysin maissa ja jamit alkaa kymmeneltä. Mutta näin ei tapahtunut. Aavistuksen verran se oli pitkäveteistä, ku ei kuitenkaan niin tiiä Viikatteen piisejä. Kaarlolla oli kyllä mainiot välispiikit ja mauttomat silmälasit. Mullakin on uudet silmälasit, ehkä vielä vähän mauttomammat. Ja aurinkolasit sain samaan hintaan. Tämä uus Viikate on kyllä ihan liian ilosta. Poppia. Kaajärven rannat on hyvä levy, ku se on niin synkkä. Mutta kyllähän tämäkin mennee.

Mulla on loppunut koulu ja oon alottanut työt. Rautaruukilla hengailen päivät pitkät. Nyt alakuunsa oon pessy ikkunoita. Jokseenkin likasia ne ovat olleet. Ja sälekaihtimet on kauttaaltaan mustan rautapölyn peitossa. Hyiii... Aamuisin herätessä mulla on ollut vaikeuksia puristaa oikea käsi nyrkkiin. Ilmeisesti kipeytynyt, kun on puristellut ikkunanpesijän ja kuivauslastan varsia. Helpomminkin vois rahansa tienata ja vielä vaikka isommatkin rahat. Vaan minkäs teet. En minä valita. Oon ollut aina nöyrä työntekijä. Ja yleensä melkein ahkerakin. Kesätöissähän saa kuitennii aina vähän huiputtaa. Lähtä vähä aiemmin ja merkata silti täydet tunnit tuntilappuun yms.

Kohta pitäs sinne Ranskaanki lähtä. Minä voisin kyllä jänistää moisesta. Kauhiaa hommaa. Miten sitä osaa varata tarpeeksi kampetta mukaan. Varsinkaan ku ei tiiä ohjelmastakaan mitään. Että tarviiko bikinit vai pilkkihaalarin. Olis kiva tietää, nii ei tarvis ottaa molempia ellei molempia tarvita. Ja miten sielä asutaan, kuinka monen muun kans minä joudun jakamaan saman huoneen. Ehkä otan teltan enkä päästä sinne ketään muita. Ehkä vien oman bajamajan, että on sitten oma vessakin. Ja kastelukannun, niin suihkukin on yksityinen. Näin kait se on tehtävä. No ei vaan, matkailu avartaa ja sopu sijaa antaa. Sovitaan näin ja lopetetaan tämä.