Eilisestä kirjoituksesta jäi pois eräs hyvin olennainen juttu. Olin siis niinkin reipas, että nostin lentokoneen katolta. Tuossa pihalla tuli naapurin pikkupojat esittelemään paperilentokonettaan. Ja tietysti niitten piti saaha näyttää, kuinka hyvin se lentää. Ensimmäisellä heitolla se osui minua takamukseen, mikä ei sinänsä ole mikään ihme - onhan tuo kuiteskin sen verta iso, ettei sitä sovi lentokone väistämään. Useinkin on sellasta sattunut, että lentsikka lentää minuun pahki. Sitten toisella heitolla se liidokki lensi tuohon Jarin kuistin katolle. Näytti, että sillä pojalla pääsee itku. Mutta onneksi Elina-täti oli paikalla ja onneksi se lennokki laskeutui tuohon ihan kuistin katon kulmalle. Joten hain sisältä keittiöjakkaran ja sen päällä keikkuen sain sen lennokin pois katolta. Se oli mun eilisen päivän hyvä teko, pikkupojille tuli hyvä mieli :)