Mulla on ollut ihan liian vaativa tehtävä tänään. Penkoa vanhoja tavaroita. Heittää turhat pois. Voi ei. En tykkää heittää mitään pois. Kaatopaikat on kammottavia, en haluais suurentaa sinne tulevaa jätemäärää entisestään. Mutta en myöskään tykkää siitä, että nurkat on täynnä turhaa tavaraa.

Ne tavarat, joita pengoin oli esimerkiksi minun vanhoja leluja. Barbeja. Barbeja en heittänyt pois - tietenkään. Vaikka seassa on sellaisiakin käsipuolia ja jalkapuolia ja muitakin sellaisia, joilla ei ole edes kovasti leikitty, eivät ole ikinä niin miellyttäneet. Mutta mikä minä olen päättämään, että niiden elämä päättyy tähän. En minä raski niitä heittää pois, nehän on melkein kuin eläviä ihmisiä. Olleet iso osa mun lapsuuden leikkejä. Barbien vaatteet perkasin, kaikki turhat rievut pois. Lisäksi otin erilleen sellaiset, jotka vois vielä korjata. Ehkä joskus, jos jaksan. Toisaalta mietin, että en uskalla antaa kenenkään leikkiä niillä barbeilla, jos ne vaikka menee rikki. Mutta hyvähän se olisi, jos ne tulis loppuun käytettyä.

Monien muidenkin vanhojen lelujen tai muiden tavaroiden kanssa on sama ongelma, ettei niitä halua hävittää. Eipä sille olekaan tarvetta, ne on ihan hyväkuntoisia leluja. Mutta jotkut on sellaisia, että haluaisin vaan säilyttää ne jossakin omassa tallessa, poissa pahan maailman ulottuvilta. Mutta sitten taas...mitä minä niillä...jollain leluilla. Joskus vaan kattelisin niitä ja muistelisin lapsuutta. Ja sitten taas yksi näkökanta on se, ettei turhaan pitäis ostaa kovin paljon uutta tavaraa. Joten kun ne minun lelut on esim. Saralle ja Veetille niin kuin uusia, niin miksipä en antais niiden leikkiä niillä. Suurin ilo on jaettu ilo, niinhän sitä sanotaan. Eli minulle niistä on ollut iloa omassa lapsuudessani, nyt niistä voi olla iloa muille lapsille. Ja mikä parasta: voinhan mää vaikka Saran ja Veetin kans leikkiä niillä leluilla vieläkin :)

Siinä penkomisen ohella tuli mietittyä kaikkea muutakin tuohon tavaran kertymiseen ja hävittämiseen liittyvää. Oon ihan tuskastunut, kun oon ajatellut niin paljon ja yksinäni koittanut parantaa maailmaa. Vääkss, mulla räjähtää pää. Bum!