Tämän blogin aika on nyt ohi.

Mutta hätä ei ole tämän näköinen. Uusi blogi löytyy täältä. Siirtykääs sinne siis. Täällä ei ole mitään nähtävää.

Hyvästi vain.

Jopas on tovi vierähtänyt edellisestä päivityksestä... Tykkäisin kyllä kovasti pitää blogia vähän ahkerammin...

MUTTA:

1) Minulla ei ole kameraa ja tykkään, notta tämä on tylsä blogi, jos ei ikuna ole kuvia...

2) Jutut täällä on ollut vähän laidasta laitaan... Joku teema olis kiva. Taikka en haluais kangistua tiettyyn kaavaankaan, mutta kuitenkin sais olla joku punainen lanka, jonka ympärille sitä juttua voisi sitten alkaa kehittelemään... Mulla se varmaan olis käsityöt, joita valmistuu säännöllisen epäsäännöllisesti vai miten sitä sanotaankaan... Olishan se mukavaa itellekin, kun johkin vähän kirjoittas, mitä on tullut tehtyä. Mutta tässä palaammekin siihen, ettei minulla ole kameraa. Kukapa jaksais lukea sepostusta siitä, että olen tehnyt sitä ja tätä sen ja sen värisestä langasta, ellei siinä olis kuvaa mukana.

3) Lukijoitakin saisi tietysti olla jokunen enemmän, jotta blogin pitäminen tuntuisi mielekkäämmältä. Tälläisen blogin osoitetta ei ole kehdannut juuri kenellekään jaella, koska eihän täällä ole ikinä mitään uutta luettavaa... Sitten kun olis joku ns. teema, niin saattaisi löytyä lukijoitakin jotain kautta.

Kirjoittaminen on kuitenkin mulle jollakin tapaa helppo ja mieluisa keino kertoa asioista. Joten asialle voisi tehdä jotain... Olenkin tässä miettinyt erilaisia vaihtoehtoja. Välillä meinasin poistaa kokonaan tämän blogin. Sitten aloinkin lukemaan vanhoja kirjoituksia eikä se ajatus enää tuntunut niin hyvältä. Kuitenkin tuntuisi jotenkin hölmöltä jatkaa tätä blogia näin pitkän tauon jälkeen. Vaikka miksikäs niin ei voisi tehdä... Mutta mieluisimmalta tuntuu ajatus uudesta blogista. Tämä saisi jäädä ja täällä olevat jutut säilyisivät, mutta päivitykset tekisin siihen uuteen blogiin, jossa ehkä sitten olisi vähän enemmän järkeä... Tosin edelleenkään kameraa ei ole, enkä sitä blogin takia ala hankkimaan. Mutta mikäli asiat etenevät niin kuin on suunniteltu ja Jarin kans muutetaan saman katon alle toukokuussa, niin sitten kai saisin sen kameraa sen verran lainaan, että voisin kuvata jotain omia räpellyksiäni.

Että tällästa. Kuka on puolesta ja kuka vastaan?

Olen huono bloginpitäjä. En jassa kirjottaa tänne mitään. Höh.

Kiinnostaakohan ketään enää mun matkakertomus...ku on vähä venähtäny. No kiinnostipa tai ei, niin kirjotan silti jotain. En jaksa tehä mitään sellasta, että mitä tehtiin minäkin päivänä. Vaan kerron asioista aihe kerrallaan.

Yleistä

Matka oli Erasmus-ohjelman ja EU:n rahoittama ja siellä oli tavoitteena opiskella, vissiin jotain vesien suojeluun ja kestävään kehitykseen liittyvää :) En muista niin tarkalleen, mutta koulun juttuja koko reissu siis. Siellä oltiin 3.6.-15.6.2007, joista ensimmäinen viikko Belgiassa ja toinen Ranskassa. Meitä oli suomesta viisi opiskelijaa sekä opettaja. Muut kurssilaiset oli Bulgariasta, Romaniasta ja Sloveniasta ja lisäksi oli yksi Ranskassa opiskeleva meksikolainen. Muita opettajia oli mukana vaan Bulgariasta, muut hulivilisakit oli ihan omillaan.

Matkustaminen

Jo matkustaminen oli mulle aika uusi kokemus, koska aiemmin olin matkustanu lentokoneella joskus n. 5-vuotiaana Oulusta Helsinkiin ja takaisin. Lentäminen oli kyllä ihan mukavaa. Selvisin turvatarkastuksista jäämättä kiinni... :) Yksin olisin tietysti ollut vähän paniikissa, mutta meillä oli hyvä ja tehokas tiimi ja homma kuin homma saatiin hoidettua. Sekä meno- että paluumatkalla mentiin kahella koneella, vaihto oli Helsingissä. Lennettiin siis Brysseliin, josta meidän piti löytää juna-asema ja junia piti osata vaihtaa oikeissa paikoissa. Olihan se hommaa, mutta selvittiin. Ja vahingossa mentiin ykkösluokassa kakkosluokan tiketeillä, mutta konduktöörin mielestä se oli ihan ok.

Menomatkalla Helsinki-Brysseli -lennolle tuli itse Paavo Lipponen. Jei. Muitakin julkkiksia bongailtiin reissussa. Palatessa meillä oli kolmen tunnin odotus Helsinki-Vantaalla. Siellä nähtiin Päivin kans Marco Bjuström. Se joi olutta ja oli tosi pitkä ja vanhemman näkönen ku tv:ssä. Sitten kun viimein palattiin Ouluun, nii samaan koneeseen tuli Mikko Leppilampi!!! Siis mä olin pyörtyä! No en ihan, mutta se oli kyllä hyvän näkönen. Toisin ku Bjuström, Mikko oli kyllä luonnossa edukseen ja paremman näkönen ku tv:ssä. Valitettavasti se ei kuitenkaan istunu meiän viereen, vaikka me välillä jo luultiin niin...

Tulipa käytyä myös Pariisissa. Vaihdettiin siellä pikapikaa junaa, parikymmentä minuutti aikaa tarpoa melkein kilometrin matka asemalta toiselle. Eipä siinä paljo ehtiny kaupunkia näkemään, mutta käytypä on!

Kattokaa ny, oon Pariisissa ihan selkeesti!

Majoitus

Meidän majoituksen taso vaihteli reissun aikana melkoisesti. Ensin oltiin Herbeumontin Euro-Villagessa, joka oli ihan hieno paikka. Meille oli sellaset "bungalowit" eli eräänlaiset mökit, joissa oli kaks kahden hengen huonetta ja kaks kylppäriä sekä sitten olohuone/keittiö. Tuolla paikassa oli lisäksi monenlaista tekemistä, uima-allas, minigolfrata jne. Siellä viihtyi kyllä hyvin, mutta valitettavasti siellä oltiin vaan viis yötä. Sitten yksi yö oltiin eräässä urheilukeskuksessa, joka sekin oli ihan jees, muttei niin viihtytisä kuin Euro-Village.

Tässä meiän bungalow ulkoa päin.

Tässä yks naapuri tuolta Euro-Villagesta, siinä vieressä oli joku pikkuruinen "ranch", jossa oli kanoja, vuohia, heppoja, pari kania ja possu. Söpö, niinku minä pienenä.

Loppuaika sitten oltiin Ranskalaisessa sisäoppilaitoksessa, joka oli...no kokemus sekin. Pitkän käytävän varrella huoneet, joissa nukuttiin. Huoneissa kolme sänkyä (mutta me oltiin silti 2 hlöä/huone), kolme pientä pöytää(vähän niinkuin pulpetteja), niissä tuolit ja kolme vaatekaappia. Koko porukalle oli kolme wc-koppia. Ja ne pöntöt...ne oli jotain aika kamalaa. Kuvitelkaa tavallinen wc-pönttö. Siitä otetaan säiliö pois ja lisäksi se rengas otetaan pois. Ja sitä systeemiä vielä madalletaan hieman. Siinä siis istutaan kylmälle posliinille. Seinällä oli sitten nappula, josta se vedettiin. Ja voitte kuvitella, minkä näkösiä ne saattoi olla, kun pojat käytti samoja vessoja... Tai ehkä ette voi, en minäkään ymmärrä, miten joku voi osata pissata niin hyvin ohi pöntön, että kaikki reunat sen sijaan oli pissassa. No, onneksi yleensä oli valinnanvaraa ja jossakin kopissa oli puhtaan näköinen pönttö. Suihkut oli myös koko porukalle yhteiset. Oli siis kuusi suihkukoppia. Muistaakseni vain kolmessa toimi lukko. Ja suihku toimi siten, että kun painat nappia, vettä tulee noin 10 sekunnin ajan. Veden paine ja lämpötila vaihteli suihkuittain. No, tuli käytyä pesulla aika nopsaan, että kyllä se säästi vettä. Itse asiassa kaikki hanat tuolla toimivat siten, että kerran painamalla vettä tuli jonkin aikaa. Tyhmää vaan, että esim. vessan hanasta vettä tuli yhdellä painalluksella todella kauan ja yli tarpeen. Sitten taas suihkuista vaan pikku tilkka kerrallaan. Hampaiden pesua ym. varten oli huone, jossa oli seinustat täynnä lavuaareja kera noiden outojen hanojen. Aluksi tuo paikka tuntui aika kamalalta, mutta kyllä siihenkin sitten tottui, kun oli pakko.

Viimeinen yö oltiin hotellissa. Se oli vähän liiankin ihanaa tuon jälkeen.

Ruoka

Kaiken muun hyvän lisäksi Euro-Villagessa oli myös todella hyvät ruuat. Tai no, aamupalaan alkoi jo hiljalleen kyllästyä…paahtoleipää erilaisten juustojen ja leikkeleiden kera. Ja kun sitä meillä oli myös lounaaksi, koska päivät oltiin yleensä jossain reissussa, niin aamulla meidän piti tehdä eväät, jotka sitten syötiin päivällä. Mutta päivälliset oli sitten mahtavia. Mitäs kaikkea me syötiinkään…ensimmäisenä päivänä ainakin kukkoa viinissä. Kanaruokaa (tosin eihän se ole sama kuin kukko :) ) oli jonain muunakin päivänä. Yleensä oli aina sekä kala- että liharuokaa ja yleensä tuli maistettua molempia. Ja aina oli tietysti mahtavat alkupalat. Kaikenlaisia kasviksia, salaatteja, kalaleikkeleitä yms. Joka päivä vähän erilaisia. Ja jälkiruoat oli myös hyviä, monenlaisia leivoksia, jotain suklaavaahtoja, jäätelöä ym.

Tuolla Euro-Villagessa me suomalaiset kauhisteltiin muiden kurssilaisten ruokailutapoja. Ne ottivat aika suuren kasan alkupaloja ja pääruokaa, lastasivat siis kaiken samalle lautaselle. Räpistelivät niitä sieltä täältä, jotakin saattoivat syödäkin, jos tykkäsivät. Mutta yleensä eivät syöneet koko annosta vaan lautasille jäikin vielä valtavat pinot ruokaa. Ja sitten ne pääsivät itse asiaan eli jälkiruoan syöntiin. Kaikilla oli valtava keko kaikkia niitä leivoksia, tuulihattuja ym. Ja lisäksi monet otti kulhokaupalla niitä suklaavaahtoja ym. Lisäksi näin niillä jotain hedelmäsalaattiakin, mutta mehän emme päässeet ikinä maistamaan sitä, koska se ehti aina loppua. Ja siihen vielä jäätelö ellei kaksikin päälle. Jälkiruokia ne siis söivät enemmän kuin pääruokaa. Yleensä me vasta aloiteltiin pääruuan syömistä, kun nämä jo ahmivat jälkiruokiaan ja pian lähtivät pois. Me sitten syötiin niiden rääppeitä. Leivoksia kyllä riitti aina meillekin, mutta suklaavaahtokin oli jonkun kerran loppu. Ja jonottaa ne eivät osanneet. Kiilasivat vaan johonkin väliin ottamaan ruokaa. Ja ikinä ne eivät juoneet ruuan kans mitään. Se olikin erikoista tuolla, ettei ruoan kanssa saanut juomista, ellei erikseen tilannut. Me tilattiin aina porukalla vesipullo. Ja tosiaan, syötiin rauhallisesti nautiskelemalla toisin kuin muut.

Euro-Villagesta lähdettyämme ruoan taso huononi selvästi. Perjantaiaamuna lähtiessämme teimme tietysti ne perinteiset paahtoleipäeväät lounaaksi. Illalla mentiin sinne urheilukeskukseen, siellä meitä odotti kylmä päivällinen. Lautasille oli valmiiksi laitettu kasviksia, leikkeleitä ja kananmunaa. Lisäksi oli leipää ja jotain kylmää perunajuttua. Seuraavan aamun aamupala oli voisarvi sekä joku pulla. Päivälliseksi saatiin paahtoleipää, välissä jotain lihaa. Illalla saatiin paahtoleipää, välissä jotain kamalaa lihaa. Ja omenat. Tässä vaiheessa siis oltiin jo majoituttu sisäoppilaitokseen. Siellä aamupala oli aika karu. Maissihiutaleita, tuoremehua, patonkia ja siihen päälle hilloa. Monet joi myös kaakaota tai teetä. Minä en moiseen alentunut – nimittäin se piti juoda jälkiruokakulhosta! Siis ei edes mukeja… Tuollaisia oli siis aamupalat loppureissun ajan lukuun ottamatta viimeistä päivää hotelliaamiaisineen. Mutta nyt olin siis kertomassa sunnuntai aamusta. Sunnuntaina päivällä syötiin lounasta puistossa. Ja se oli kamala patonki, jossa oli täytteenä ihan liikaa homejuustoa. Ja patongin päällä oli kamalasti niitä siemeniä, joiden nimeä en muista. Sellasia mustia, aika voimakkaan makuisia. Siis patonki oli päältä mustanaan niitä, yäk. Nälkä oli, mutta en saattanut syödä sitä kokonaan. Omenat saatiin myös. Ja porukassa liikkui huhu, että illalla saisimme lämipimän ruoan. Juu, se osottautui todeksi. Emme ihan tienneet, mitä se lämmin ruoka oli, mutta kyllä se silti maistui. Ja ihmekös tuo, kun tosiaan edellinen lämmin ruoka oli syöty torstai-iltana. Siis välissä kolme vuorokautta, jolloin syötiin lähinnä jotain vehnänmätkyä. Eikä edes mahdollisuutta käydä itse ostamassa ruokaa. No mutta siitä on selvitty. Loppuajan ruokailut olivat siellä sisäoppilaitoksessa ja saatiin peräti kaksikin lämmintä ateriaa päivässä. Tosin kerran söimme toisessa sisäoppilaitoksessa, siellä saatiin aperitiivit ja viinitkin, kun muka oltiin niin hienoja vieraita.

Viimeisenä iltana hotellissa syötiin hienosti ja kalliisti. Tosin se tilaamani Quinean hanhi oli vähän turhan raakaa. Mutta jälkiruoka oli ihanaa – tuoreista hedelmistä tehtyä salaattia.

Muut kurssilaiset

Meidän suomalaisten porukka oli ihan huippu. Neljä meistä tunsi toisensa etukäteen, koska ollaan talvi käyty samoilla kursseilla. Minä olin koko porukan nuorin ja Päivi vuoden vanhempi. Sitten oli kaksi aikuisopiskelijaa ja nehän ne vasta hulvattomia tyyppejä olikin. Meillä oli kyllä oikein hupaisa meininki aina keskenämme. Lisäksi suomesta oli yksi hänkin jo päälle kolmekymppinen, mutta silti nuorten kanssa meitä vuotta aiemmin aloittaneessa ryhmässä opiskellut nainen. Hänestä minulla oli kamalat ennakkoluulot, muttei se ollutkaan ihan niin kamala kuin luulin. Osasi olla kyllä mukavakin, mutta silti on kaikessa vähän muita parempi jne. Hänpä viihtyikin kyllä paremmin yksikseen ja opettajamme seurassa, joten me neljä saatiin pöljäillä keskenämme.

Muun maalaisiin kurssilaisiin tutustuin loppusessaan aika vähän. Slovenialaisten kanssa oltiin jonkin verran tekemisissä, pelailtiin ym. Ne oli tosi mukavia kaikki, neljä tyttöä ja yksi poika. Ne oli myös kaikista sosiaalisinta sakkia, tekivät tuttavuutta myös romanialaisiin toisin kuin me. Eikä romanialaisetkaan vaikuttaneet kiinnostuneen meidän seurasta.

Romaniasta oli kolme tyttöä ja neljä poikaa. Yksi tytöistä oli sellanen yhenlainen papupata, kyseli luennoilla kauheasti ja puhui niinku olis ollu kuuma pottu suussa, ei meinannu saaha mitään selvää. Muut romanialaiset tytöt oli sellasia hienostelijoita. Oli jännä seurata, millaset vaatteet niillä oli päällä kunakin päivänä. Toisinaan oli joku oikein vartalonmyötäinen pikkumekko tai minihamonen. Ja kengät saatto olla pikkuset nirunarusandaalit tai korkkarit. Mutta ottaen huomioon, että me ryösittiin kaiken maaliman pusikoissa siellä, niin ihan valittamatta nämä neitoset siellä hipsuttivat pikkuvaatteissaan ja pikkukengissään. Asenteella. Mutta kukaan suomalaisista ei tainnut puhua sanaakaan näiden kahden neitosen kanssa, olivat jotenkin ylimielisiä. Romanialaisista pojistakin kolme oli sellasia juntturoita. Enimmäkseen viihtyivät oman porukkansa kanssa. Sitten oli yksi poikkeus, Stefan, joka oli vähän liiankin sosiaalinen. Pääteltiin sen sosiaalisuuden johtuvan siitä, ettei se näyttänyt ihan 100% romanialaiselta, vaan lienee osaksi välimeren verta suonissa. Noo se oli ihan mukava poika. Jotenkin sain huonon käsityksen romanialaisista tuon perusteella, mutta toisaalta – tunnen vaan seitsemän ja niitähän taitaa olla muutaman kerran enemmän. Oli niillä kyllä ihme tempauksia – kerrankin varastivat meidän linja-auton. Siis oli puhe, että pikaisesti saatais käydä läheisessä marketissa syönnin jälkeen. Ne sitten söivät vauhdilla ja menivät bussiin ja sitten bussi lähti, eikä muut päässeet mukaan. Ja ne viipy reissullaan ties kuinka kauan ja tulivat luennolle myöhässä. Ja kovia linssiludeja ne oli, etenkin eräät tyttö ja poika -ilmeisesti pariskunta - kuvasivat toisiaan joka ikisessä paikassa varmaan sata kertaa. Ompahan matkamuistoja.

Bulgariasta oli ainoastaan kaksi tyttöä ja opettajansa. Nämä tytöt oli rauhallisia ja kilttejä, ihan mukavia. Niiden olikin pitänyt oikein tehdä joku pääsykoe, että olivat päässeet mukaan kurssille. Niiden opettaja oli kyllä kamala korppikotka. Tykkäs tunkea nokkansa joka asiaan ja määrätä kaikesta. Sitten se saattoi seuraavaksi määrätä ihan päinvastoin kuin mitä oli ennemmin sanonut. Kauhee akka.

Sitten oli tämä Ranskassa opiskeleva meksikolaispoika. Se ei kai oikein osannut englantiakaan. Mutta jotenkin symppiksen olonen tyyppi.

Opiskeluhommat

Kaipa siellä jotain tuli opittuakin. Luentojen taso kyllä vaihteli laidasta toiseen. Joku luennoija puhu oikeen hyvää englantia, osa luennoista oli tulkattuja ja joku luennoitsija puhui puoliksi ranskaa ja puoliksi englantia. Polttavat puheenaiheet oli torjunta-aineet ja eroosio. Tokihan ne tuolla päin maailmaa onkin isoja asioita, mutta itepä ei niin jaksanut kiinnostua. Varsinkin kun tuntui, että luentojen aiheet oli osin päällekkäsiäkin. Vähän parempaa organisointia olisin kaivannut asioihin.

Ensimmäiset kolme päivää ajeltiin bussilla ympäri Belgiaa ja kateltiin Semoise-jokea joka kulmalta. Siis kaikkia mahdollisia suojelutoimenpiteitä, mitä sille oli tehty. Tulipahan tutuksi se jorpakko.

Tässä kuvassa uimaranta kyseisessä joessa. Vesi on vähän ruskeahkoa... Lisäksi pukukopit oli mielenkiintoset, niissä oli vaan kolme seinää eikä ovea ollenkaan.

Tämä on myös sitä samaa jokea. Paikan nimi on Giant's grave eli jättiläisen hauta. Empä muista, kerrottiinko nimen alkuperästä. Taimmaiset kukkulat on jo Ranskan puolella, kuva sii otettu Belgiasta. Niinku näette, niin maisemat oli kovasti erilaiset kuin kotomaassamme. Laaksoa ja kukkulaa oli tuolla, eikä täällä vaikka Maamme-laulu niin väittää.

Mielenkiintoisinta, mitä tuolla oppi, oli se, miten eri tavalla siellä on asiat kuin Suomessa. Eräskin luennoitsija esitteli siellä vastikään tehtyä tutkimusta, jossa viljan siemen ja lannoite levitetään yhtä aikaa siten, että se lannoite menee ihan siemenen lähelle, jolloin lannotetta siis tarvitaan vähemmän. Suomessahan tuota kutsutaan muistaakseni sijoituslannoitukseksi ja on vanha asia jo. Lisäksi yllätyin, miten erilaiset säännöt niillä siellä on, vaikka samaan unioniin kuulutaankin. Säännöt ja valvonta ei siellä ole niin tiukkaa ja tukiehdot on erilaiset. Maatalous on siis paljon alkeellisempaa siellä, mutta jospa se siitä kehittyis.

Ohjelma ja aktiviteetit

Meille oli järjestetty mielestäni liian vähän ajanvietettä. Illat saatiin olla keskenämme. Olis ollu kiva, jos ois ollut edes jonakin iltana jotain järjestettyä ohjelmaa. Siten olis ehkä tullut paremmin tutustuttua muihinkin. Me ostettiin jossain vaiheessa pelikortit eikä sitten osannut illalla mennä nukkumaan, ellei oltu ensin pelattu muutamaa erää ristiseiskaa. Yritettiin opettaa sitä slovenialaisillekin, se poika ainakin pääsi siitä jotenkin jyvälle.
Tässä mää oon Herbeumontin linnan raunioilla. Keksittiin sitten ite tollanen retki, kun ei ollu mitään järkätty.Ja tuo oli tietysti ainoa ilta, jolloin satoi...justiinsa ku oltiin  päästy tuonne. Muuten oli kyllä hyvä ja lämpimät ilmat.

Viikonloppuna meillä ei ollut opiskelua ja onneksi silloin meille oli järjestetty tekemistäkin. Lauantaiaamuna oli se veneretki, josta mainitsikin jo edellisessä päivityksessäkin. Ja seilattiin tietysti sitä samaa jokea, jonka suojelusta oltiin kuultu aiemmin yllinkyllin. Alkuunsa vähän jänskätti ne veneet. Tyyrättiin ittemme kokeneimman ja muutenkin parhaan näköisen kuskin veneeseen ja saatiin seuraksi yksi mukava opettaja. Tuo veneily oli tosi mukavaa. Virta oli rauhallinen ja kyyti siksi tasaista. Lisäksi saatiin parasta viiniä, jota olen ikinä maistanut! Siis ihan älyttömään hyvää. Jotain kukkaviiniä. Namii.


Näillä paateilla me seilattiin. Kenelläkään ei tietysti ollut ees pelastusliivejä.

Iltapäivällä mentiin sitten Bouillonin kaupunkiin ja vierailtiin siellä linnassa. Siellä oli petolintuja vangittuina. Kotkat ja haukat lyhyen kettingin nokassa kuumassa auringon paisteessa – säälitti… Siellä katsoimme myös näytöksen, jossa niiden lintujen kouluttaja kertoi niistä linnuista ja päästi niitä lentelemään vapaana. Aika pelottavaa, kun isot linnut lensi ihan läheltä. Sitten olis myös ollut sen linnan esittelykierros erikseen, mutta minäpä en jaksanut lähteä sinne. Mentiin kaupungille katteliin. Kummallisia kaikki kaupungit ja kylät siellä. Siis niistä oli yleensä ihan mahdotonta löytää ruokakauppaa. Jossain saattoi sitten olla joku valtava market. Mutta yleensä ehkä vaan joku pikkuruinen putiikki. Tuollahan on kyllä sekin tapa, että lihakaupat ja leipomot on erikseen.

Joku ruma lintu ketjun nokassa. Tämä tipu ei valitettavasti päässy näytöksessä irti vaikka kovasti sitä ootin.

Siinä vähä sitä linnaa. Jostain syystä tykkäsin niistä Herbeumontin linnan raunioista enemmän ku tästä.

Sunnuntaina sitten päästin itse asiaan – tutustumaan samppanjakellareihin, kun kerran oltiin siirrytty jo Ranskan puolellekin ja juuri Champagnen alueelle. Vierailtiin siis Reimsin kaupungissa Taittingerin samppanjatalossa. Siellä oli opastettu kierros kellareihin ja siellä opas kertoi, miten samppanjaa valmistetaan. Ja lopuksi tietysti maistiaiset :) Myöhemmin tutustuttiin myös tuon majapaikkakoulumme samppanjakellariin. Osin tuli samaa asiaa, mutta koululla ne valmistivat samppanjaa vähän uudenaikaisemmin menetelmin.

Siinäpä samppanjaa valmistumassa. Siellä oli pitkät käytävät täynnä noita pulloja, satoja tuhansia kappaleita.

Tässä on samppanjapeltoa majapaikkamme läheltä. Tämä on vaan pikkupläntti. Pääasiassahan ne pellot oli valtavia.

Sunnuntaina käytiin myös Reimsin katedraalissa. Sielläkin oli opastettu kierros ja mielenkiintoinen sekin. Katedraali oli kyllä hieno, iso rakennus. Sen rakentaminen on kestänyt sata vuotta. Juu, eipä sellasta pytinkiä hetkessä rakenneta varsinkaan käsivoimin. Sen seinät ulkopuolelta oli vuorattu erilaisilla patsailla ja se opas kertoi jonkun joskus lakseneen niiden määrän – oisko se ollu peräti n. 9000...? No tuhansia joka tapauksessa. Samoin ne ikkunat oli hienoja. Joissakin oli joku isompi kuva, jotkut taas koostui monista pienistä kuvista ja yksityiskohdista. On niissäkin ollut tekemistä. Hieno paikka kyllä.

Katedraali ulkoa.

Ikkunoita. Valitettavasti kaikki kuvat oli epätarkkoja, mutta näkee tästä ainakin tuon väriloiston.

Patsaita katedraalin ulkoseinustalla. Minua huvitti tuo keskimmäinen ukko pää kainalossaan. Opas kertoi siitä tarinankin, tuo ukko oli suivaantunut jostain niin paljon, että oli katkaissut päänsä.

Ja viimeisen viikon iltojen ohjelmaa olikin sitten loppuraportin väkertäminen. Sitä en jaksa muistella enempää :)

Lopuksi

Alkaiskohan riittää tämä pajatus jo. Yhteenvetona voisin sanoa, että ihan mukava reissu kuitenkin. Mutta oli mukava palata Suomeen. En tiiä, lähtisinkö uudestaan… Matkailu kyllä aina avartaa ja ulkomailla huomaa, että Suomi on hyvä maa. Sanoo hän, joka on käynyt peräti Virossa, Belgiassa ja Ranskassa (ja kävästiin me Luxemburgissakin, huomasi heti rajalla, että maa vaihtui, oli niin paljon vauraamman näköistä). Siinä se, kiitos.

 

 

Nyt on kuulkaa niin, ettei ole aikaa kirjoittaa kunnollista matkakertomusta. Eikä kuviakaan ole laittaa näytille, koska en omista digikameraa. Mutta voin sentään laittaa linkkejä joistakin paikoista, joissa kävin.

Edellisessä kirjoituksessa mainittu Eurovillage sijaitsi pikkuruisessa Herbeumontin kylässä. Ihan viehättävä pikkukylä. Kun sen keskustassa pyöri akselinsa ympäri, pystyi näkemään seitsemän kapakkaa. Ei kylää ilman kapakkaa...mutta sen sijaan kauppoja oli toisinaan vaikea löytää!

Yksi yö oltiin Chinyn kylässä urheilukeskuksessa. Siellä oli jääkaappi täynnä ilmaista kaljaa. Yhden join. Eräät joi hieman enemmänkin, vaan ei jäyhä suomalainen sellasessa menossa pysynyt mukana...

Tuolla nukutun yön jälkeen mentiin veneretkelle. Niin kuin kuvasta näette, veneet ei näytä järin turvallisilta ja pelastusliivejä ei tietenkään käytetty. Vähän aluksi hirvitti, mutta onneksi virta oli rauhallinen ja tasainen ja ilma hyvä.

Veneretken jälkeen käytiin Bouillonin kaupungissa, jossa käytiin mm. tutustumassa linnaan. Minua hieman järkytti siellä vankeina olevat petolinnut...

Tämä oli Belgian puolelta. Sitten siirryttiin Ranskaan, jossa majapaikkamme oli eräs sisäoppilaitos Avizen kylässä. Kokemus se oli sekin...unisex wc:t ja suihkut koko porukalle sekä muuta jännää...

Päästiin toki myös tutustumaan samppanjakellareihin, Reimsin kaupungissa sijaitsevaan Taittingerin samppanjataloon sekä tuon majapaikkakoulumme kellariin, jossa tehdään Sangerin samppanjaa. Reimsissä käytiin myös Reimsin katedraalissa, joka oli kyllä ihan vaikuttava rakennus.

Noh niin, siinä teille jotain. Koitan keritä kirjoittamaan enemmän, ennen kuin unohdan kaiken..